Historiallisen talon menneisyydestä

Aikaisemman kiinteistön vaiheet

Kirkkokatu 4:ssä, keskellä Vanhaa Porvoota, sijaitsi 1760-luvulta alkaen vaatimaton rakennus, jonka omisti ajuri Ottelinin perhe. 1770-luvulla sama talo siirtyi merimiehenleski Anna Selinin haltuun. Annalla oli vuokralaisina pellavankutoja Eric Kruse, hänen vaimonsa Anna ja viisi tytärtä. Selinin jälkeen 1790-luvulla taloon muutti kestikievarin pitäjä Carl Pärnberg ja hänen vaimonsa Caisa Näslindh. Heidän tarkoituksenaan oli avata pihapiiriin kestikievari. Laajennukset ja uudistukset valmistuivat vuonna 1800. Carl Pärnberg kuitenkin itse kuoli kestikievarin avaamisen aikoihin ja leski vuokrasi osan kiinteistöstä kaupunginnotaari Carl Forstenille. Hänellä oli Saksassa syntynyt renki Johan Busch, joka asusteli piharakennuksessa.

Vuonna 1803 Porvoossa raivosi isorokko ja tarvittiin tarttuvien tautien sairaala. Täässä tehtävässä päärakennus palveli pari vuotta porvoolaisia. Vuonna 1805 taloon muutti Uudenmaan rakuunarykmentin tallimestari Jacob Uggla. Hän oli aloittanut uransa Tukholmassa kuningas Kustaa III:n hovissa pöytäpalvelijana. Jacob osallistui Suomen sotaan 1808-09 ja ylennettiin majuriksi. Sodan aikana taloon muutti myös majuri ja ritari Carl Gyllencreutz vaimonsa Carolina Tandefeltin kanssa. Gyllencreutz oli ollut mukana mm. Liikkalan, Ajalan ja Oravaisten taisteluissa. Hän sai ansioistaan myöhemmin Miekkatähdistön ristin.

Suomen sodan jälkeen talo palveli eläkkeelle siirtyneiden sotilashenkilöiden tukikohtana.

Pihapiirissä asui ja työskenteli räätälimestarivanhin Michael Liljefors kisälleineen ja oppipoikineen.

Vuonna 1815 kaupungin oikeusneuvos Erik Åkeson meni naimisiin apteekkarin lesken kanssa ostaen Kirkkokadun kiinteistön perheelleen. Åkeson eteni pormestariksi ja jätti talon veljelleen Carl Robertille, joka harjoitti talossa kauppaliikettä.

Kaupungin postimestari Carl de Geer, Suomessa nykyisinkin asuvan suvun kantaisä, oli seuraava kiinteistön asukas. Hänet tunnettiin paikkakunnalla iloisena seuraveikkona ja kortin pelaajana. Ilomielisenä postimestarina elämä kuitenkin koetteli. Vuonna 1837 tammikuun 4.päivävä kovana pakkasyönä tuli pääsi irti Vuorikadun puolella olevassa viereisessä kiinteistössä. Palossa tuhoutui kaikkiaan yksitoista kaupungin taloa sekä noin 60 henkilöä jäi kodittomiksi mukaan lukien Kirkkokatu 4:n asukkaat.

Nykyinen talo kohoaa

Vanha talo ja sen ulkorakennukset olivat palaneet tulipalossa. Tontin osti tullinhoitaja Henrik Kniper, joka rakennutti sille nykyisen 2-kerroksisen päärakennuksen sekä piharakennuksen vuosina 1837-38 oman perheensä käyttöön. Hän joutui muuttamaan jo vuonna 1842, taloon tuli vuokralle Sigrid Virginia eli Gina Hoffren äitinsä Annan kanssa. Anna oli os. Näslind. Anna oli talon keittiön sielu, joka piti piiat ja rengit ohjaksissa. Gina muutti Porvooseen Pietarista ja perusti kotiinsa yksityisen ruotsalaisen tyttökoulun, joka oli lajissaan ensimmäinen Suomessa.

Hänen ensimmäisiä oppilaitaan olivat Albert Edelfeltin äiti, Alexandra Brandt ja Minette Ottelin, Porvoon piispan tytär. Gina opetti itse saksaa, ranskaa ja maantiedettä. Lukiolainen Karl Ruuth opetti kahdelletoista internaatissa asuvalle tytölle ruotsia, matematiikkaa ja raamatunhistoriaa.

Myöhemmin opetusta olivat antamassa myös pastori Bergström uskonnosta, vararehtori Mauritz Hornborg historiasta sekä rovasti A. Borenius saksasta. Esim. vuonna 1863 tiedetään koulussa olleen yli 40 tyttöä oppilaana. Heistä vain osa asui koulun yhteydessä.

Vuonna 1850 Gina osti talon äitinsä Annan kanssa Kniperiltä 2000 ruplalla. Tyttökoulun suurin juhlapäivä oli toukokuun 5., jolloin vietettiin Ginan syntymäpäiviä.

Varsinainen koulupäivä oli vapaa mutta asiaan kuuluivat suuret kalaasit. Talon ostamisen aikoihin Gina meni naimisiin Porvoo lukion kieltenopettajan August Öhmanin kanssa. Aviomies kuoli koleraan seuraavana vuonna pistäytyessään Pietarissa. Gina Hoffren matkusteli laajalti Euroopassa jäätyään leskeksi. Ainakin Karsbadissa ja Wienissä hänen tiedetään olleskelleen. Vuonna 1854 kuoli hänen Helsingissä asunut sisarensa Maria, joka oli ollut naimisissa Helsingin muonituslaitoksella työskentelevän yliratsumies Petter Nordmannin kanssa. Avioliitossa jäi neljä lasta orvoksi ja vuoden kuluttua hautajaisista Petter ja Gina vihittiin. Samana vuonna 1856 Normannista tehtiin kolleegineuvos. Kaksi vuotta myöhemmin hän halvaantui ja asui elämänsä loppuvuodet kuolemaansa saakka 1860 päärakennuksen kulmahuoneessa. Koulun lisäksi Ginalla oli äitinsä Annan tuella hoidettavana talossa 5 lasta sekä palvelusväki.

Vuonna 1858 kylmänä tammikuun yönä Petterille ja Ginalle oli syntynyt poika Gottfried Petter, joka aikuisena otti käyttöön nimen Petrus Nordman. Hän ansioitui kirjallisilla kyvyillään julkaisten satoja kirjoituksia sekä kirjoina että artikkeleina. Tunnetuimmaksi teokseksi muodostui elämää sen aikaisessa Porvoossa kuvannut Porvoon lapsia ja porvareita (1906). Hän oli perustajajäsen Svenska Folkskolan Vänner yhdistyksessä, jonka puitteissa hän toimi elämänsä loppuun saakka.

Palvelusväki asui piharakennuksessa. Heidän lisäkseen tilaa oli kahdelle hevoselle, kolmelle lehmälle ja sioille sekä kanoille.

Annan ja Ginan aikana talossa vietettiin aktiivista sosiaalista elämää. Tiedetään, ette esimerkiksi Runeberg vaimonsa Frederikan kanssa vieraili usein talossa. Samoin Runebergin ja Emilie Björksten vaihtoivat salaisia viestejä päärakennuksen salin suojissa. Ulla Möllensvärld vieraili joka keskiviikko Annan luona alakerrassa iltapäiväteellä.

Anna Maria kuoli 75-vuoden ikäisenä 1873 ja Gina viisi vuotta myöhemmin. Petrus Nordman muutti tällöin Helsinkiin ja myi talonsa kauppias Rothille. Tältä kauppiassuvulta talo siirtyi Anders Nybergille ja tämän vaimolle Selmalle. Koulutalo oli muuttunut kauppiastaloksi. Kuitenkin vielä 1880-luvulla neiti Amanda Krook piti pikkukoulua eräässä pihanpuoleisessa huoneessa.

1900-luvun puolella talo jatkoi elämäänsä kauppiastalona, jolloin liikehuoneistoissa on vaihdellen ollut siirtomaatavara- ja elintarvikeliikettä kauppiaan perheineen asuessa talossa. 1940-luvulla talo jaettiin pienempiin asuntoihin, 4 kpl, joissa pidettiin vuokralaisia. Piharakennuksessa viimeinen asukas oli vielä 1980-luvun alussa.

Tervetuloa!